Tazengwassa 20.9.2008
Puskapappi Champion on pastori josta voimme sanoa, että tänään hän on todella onnellinen mies. Kirjaimellisesti hän on saanut uuden näkökyvyn kaksi kertaa elämässään. Noin parikymmentä vuotta sitten tuo nimensä veroinen nyrkkeilijä eli holtitonta elämää, räyhäsi ja joi niin runsaasti, että koko eteläinen Busokelon alue eli pelonsekaisissa tunnelmissa miehen liikkuessa maisemissa. Vastaantulija joutui helposti tappeluun tuon riitaisen miehen kanssa. Sisu oli kova ja moni pakeni henkensä edestä hänen tieltään. Mutta eräänä päivänä hänen eteensä tuli mies, joka ei häntä pelännyt.
Vanha pastori Mwakabelela oli voimakas julistaja. Hänen seurakunnassaan ihmisiä tuli uskoon, he täyttyivät Pyhälle Hengellä ja puhuivat uusin kielin. Ihmiset ihmettelivät mitä siellä tapahtuu. Sairaitakin parani ihmeellisesti. Viinan himokin kuulemma sai kyytiä. Kummalliset voiman kokemukset toivat apua kärsiville ihmisille. Tämä uutinen tuli myös Championin tietoon ja hän päätti ottaa asiasta selvää ja mikäli siellä oli huijausta, -pieksää koko seurakunnan, pastorista alkaen.
Kirkko oli tupaten täynnä, mutta Championin tullessa sisään penkille tuli runsaasti tilaa. Kuoro lauloi, lapset esittivät ohjelmaa ja sitten pastori aloitti saarnan. Suora ja peloton sanan julistus puri. Pyhä Henki johti heti saarnan alusta alkaen niin, että alttarikutsun kuullessaan Champion heti riensi eteen. Vanha pastori otti hänet vastaan kuin aikanaan isä tuhlaajapojan. Rakkaus ja hyväksyntä oli uutta tuolle räyhääjälle ja se sattui sydämeen paljon voimallisemmin kuin pahimman tappelukaverin iskut vasten kasvoja. Mies muuttui.
Muutos näkyi heti. Ja pysyi, vaikka monet veikkasivat, että parin viikon päästä viinapullo vie taas miestä. Ei vienyt, viikot vaihtuivat kuukausiksi ja vuosiksi. Tuosta tappelupukarista tuli rakkauden ja lempeyden täyttämä paimen seurakuntaan. Kun kuulin ensimmäisen kerran hänen taustastaan, en voinut millään uskoa sitä todeksi. Kahdeksan lapsen isänä olin nähnyt hänet esimerkillisenä perheen päänä hoitavan lapsiaan ja vaimoaan niin hellästi ja huomaavaisesti.
Uusi koettelemus tuli reilu vuosi sitten. Näkökyky heikkeni yllättäen, muutamssa kuukaudessa toinen silmä oli jo sokea ja toisellakin näki vain hyvässä valossa ja aivan läheltä. Kun vierailimme viime joulukuussa hänen luonaan, mies oli aivan masentunut. Pastorin tehtävien hoito ei enää tahtonut sujua. Raamattua ei nähnyt lukea. Seminaariviikon aikana minua säälitti katsoa hänen kärsimystään. Usein hän vetäytyi yksinäisyyteen kärsivä ilme kasvoillaan. Sokeutuminen oli viemässä häntä kirjaimellisesti pimeään kuoleman laaksoon. Silloin saimme ajatuksen. Ehkä se on trakoomaa tai jotain sellaista jonka voitaisiin leikkaamalla hoitaa kuntoon.
Vanha pastori Mwakabelela oli voimakas julistaja. Hänen seurakunnassaan ihmisiä tuli uskoon, he täyttyivät Pyhälle Hengellä ja puhuivat uusin kielin. Ihmiset ihmettelivät mitä siellä tapahtuu. Sairaitakin parani ihmeellisesti. Viinan himokin kuulemma sai kyytiä. Kummalliset voiman kokemukset toivat apua kärsiville ihmisille. Tämä uutinen tuli myös Championin tietoon ja hän päätti ottaa asiasta selvää ja mikäli siellä oli huijausta, -pieksää koko seurakunnan, pastorista alkaen.
Kirkko oli tupaten täynnä, mutta Championin tullessa sisään penkille tuli runsaasti tilaa. Kuoro lauloi, lapset esittivät ohjelmaa ja sitten pastori aloitti saarnan. Suora ja peloton sanan julistus puri. Pyhä Henki johti heti saarnan alusta alkaen niin, että alttarikutsun kuullessaan Champion heti riensi eteen. Vanha pastori otti hänet vastaan kuin aikanaan isä tuhlaajapojan. Rakkaus ja hyväksyntä oli uutta tuolle räyhääjälle ja se sattui sydämeen paljon voimallisemmin kuin pahimman tappelukaverin iskut vasten kasvoja. Mies muuttui.
Muutos näkyi heti. Ja pysyi, vaikka monet veikkasivat, että parin viikon päästä viinapullo vie taas miestä. Ei vienyt, viikot vaihtuivat kuukausiksi ja vuosiksi. Tuosta tappelupukarista tuli rakkauden ja lempeyden täyttämä paimen seurakuntaan. Kun kuulin ensimmäisen kerran hänen taustastaan, en voinut millään uskoa sitä todeksi. Kahdeksan lapsen isänä olin nähnyt hänet esimerkillisenä perheen päänä hoitavan lapsiaan ja vaimoaan niin hellästi ja huomaavaisesti.
Uusi koettelemus tuli reilu vuosi sitten. Näkökyky heikkeni yllättäen, muutamssa kuukaudessa toinen silmä oli jo sokea ja toisellakin näki vain hyvässä valossa ja aivan läheltä. Kun vierailimme viime joulukuussa hänen luonaan, mies oli aivan masentunut. Pastorin tehtävien hoito ei enää tahtonut sujua. Raamattua ei nähnyt lukea. Seminaariviikon aikana minua säälitti katsoa hänen kärsimystään. Usein hän vetäytyi yksinäisyyteen kärsivä ilme kasvoillaan. Sokeutuminen oli viemässä häntä kirjaimellisesti pimeään kuoleman laaksoon. Silloin saimme ajatuksen. Ehkä se on trakoomaa tai jotain sellaista jonka voitaisiin leikkaamalla hoitaa kuntoon.
Vuosi sitten masentunut miesSeminaarin jälkeen lähetimme hänet Suomalaisten Luterilaisten sairaalaan tutkimuksiin. Siellä syttyi toivo. Mahdollisuus leikkaukseen oli olemassa. Laitoimme ystäväkirjeeseen haasteen kaikille ja esirukouspyynnön Championin puolesta. Kanadan Vancouverista eräs ystävämme päätti auttaa varojen kasaamisessa. Kukka-asetelmia myymällä rahat saatiin kasaan ja toimitettiin Championille. Silmät leikattiin yksi kerrallaan. Saimme puhelinviestin heti ensimmäisen silmän leikkauksen jälkeen. Kääreet oli poistettu ja näkö palannut. Toinenkin silmä leikattiin aikanaan. Näkö palautui täydellisesti molempiin silmiin. Sininen taivas, värikkäät linnut, lastensa kirkkaat silmät ja seurakuntalaisten iloiset tanssit, kaikki näytti taas niin ihanalta...niin ja Jumalan ihmeelliset kukka-asetelmat. Kerroimme Championille, että juuri noiden kauniiden kukka-asetelmien välityksellä sinä nyt näet. Ei ihme, että hänen mielisaarnansa tänään onkin, “katselkaa kedon kukkia.”
Onnellinen perhe...isä näkee taas!Valo loistaa nyt toista kertaa Championin silmissä. Ensimmäisellä kerralla sisäinen maailma sai suuren valon kun Kristus valaisi rakkaudellaan pimeän sydämen sopukat. Toisella kerralla valo palasi fyysisesti himmeneviin silmiin, kun Krisuksen rakkauden valo paistoi lähimmäistään rakastavan sisaren sydämeen toisella puolella maapalloa. Rakakuden valoa ei voi kukaan sammuttaa.
Sam Tuokkola
Tervehdys Felisianilta. Hänen rakennushommansa hoituu pikkuhiljaa eteenpäin. Vielä tarvitaan boosteria, mutta intoa ja halua miehellä on. Tapaan hänet ensi viikolla kun hän tulee tänne länsimaahan kahden seminaarin pitoon. Matkusta ensi viikolla Babatiin, jossa on ensimmäinen seminaari.
Viime viikolla vieraimme yhdessä Päivin ja Suomesta tulleen harjoittelijatytön, Sara Alatalon, kanssa Songambelen seminaarissa. Tällä kertaa seminaarin käyntiin lähtö oli hankalaa, kun pastorit myöhästelivät niin, että seminaari saatiin alkuun reilun vuorokauden jälkeen sovitusta ajasta. Sanonta TIA, This Is Africa, pitää vielä paikkansa. No Eljas Simon ja Veridian Kuilaza, jotka jatkoivat seminaarin loppuun, sanoivat sitten kaiken lopulta menneen hyvin. Tuolla alueella Sukumamaassa on ollut monenlaisia hankaluuksia, mutta tällä kertaa onneksi riisisato on ollut hyvä ja ihmisillä ei ole suurta nälänhätää. Palataessamme seminaarista Sarakin sai kokea hiukan Afrikan liikennekulttuuria, kun yhtäkkiä kumpareen takana edessämme on tien täydeltä autoja, kaksi isoa rekkaa tulee vastaan täyttäen koko ajoradan. Tällä kertaa tilanne ei ollut katastrofaalinen, koska meillä oli hyvästi tilaa vaistää penkalle. Sanoinkin jo esittelyssä Saralle, että emme me täällä pelkää käärmeitä, skorpioneja ja leijonia, vaan liikennettä!
Entinen kenttäsihteeri (Päivi ) hymyili vapautuneesti, kun uusi (Danny)valittiin jatkamaan tehtäviä.
Laitan muutamia kuvia taas kotisivuillemme ja kertomuksen Sylvistä (suomeksi). Lisäksi laitan pienen jutun sinne Championista, onnellisesta miehestä. Käykää siellä katsomassa. Siunausta ja kiitos jälleen kaikesta tuestanne puskapappien hyväksi. 
Kaiken kaikkiaan seurakuntakierros oli piristävä. Mielestämme kaikissa seurakunnissa, joissa vierailimme, oli uuden sykkeen tuntua!
Kyllä sitä pikku vesseliä olikin odotettu! Päät meni pyörälle heti Bibillä ja Babulla! Nautimme suunnattomasti siitä lyhyestä ajasta kun saimme olla yhdessä. Järjestimme myös Pulkkilaan perhetapaamisen, jossa sitten yhdessä saimme koko perhekuntana ihmetellä ja ihastella suvun ensimmäistä neljännen polven edeustajaa, Noahia.
Nyt he ovat takaisin Kanadassa ja me kierroksella etelän seurakunnissa. Ensi viikon vaihteessa menemme Teuvalle ja siellä onkin sitten tämän kierroksen viimeinen kokous sunnuntaina. Kaikki on mennyt hienosti ja vaikka kesä ei ole ollut mikään intiaanikesä, olemme kuitenkin nauttineet vihreydestä ja kukkaloistosta. Suomi on kyllä maailman kaunein paikka kesällä!Soitimme Felisianille viime viikolla ja saimme kuulla, että viimeinen seminaari pari viikkoa sitten Kateshin alueella oli ollut yksi parhaista koko toiminnan aikana. Nimittäin tuolla alueella ovat pastorit olleet hiukan hajallaan ja opetus on ollut hyvin vähäistä. Hyvä henki ja iloinen ilmapiiri oli ollut kuulemma kouriin tuntuva. Kiitos Herralle. Seminaarit ovat jatkuneet yli kesän tavalliseen tahtiin. Seuraava seminaari on parion viikon kuluttua Songa Mbelessä, jossa itsekin olemme vierailleet muutaman kerran. Syksyn ohjelma on hiukan rauhallisempi ja toivomme, että Felisiani voisi hiukan keskittyä oman talonsa rakentamiseen. Sitä varten olemme täällä myös keränneet varoja sitä hanketta varten. Vielä ehditte mukaan jos koette tarvetta. Viime viikolla Keuruun Elojuhlilla oli puhujina Jackson ja Anna Kaluzi Tansaniasta. Kävimme siellä heitä tapamaassa matkallamme Uuteenkaupunkiin. Oli mukava tavata "omiamme" täällä pohjan perillä. Hekin tuntuivat viihtyvän hyvin Suomen kesässä. 
Palaamme Tansaniaan kahden viikon kuluttua, jossa pääsemme heti opetustoimiin kun oppilaat palaavat lomiltaan. Kiitos teille kaikille, jotka kuluneen kesän aikana olette meitä auttaneet ja huomioineet monin eri tavoin. 
