Sami palasi Arushasta viime viikonvaihteessa yhdessä Samsonin ja hänen tuoreen vaimonsa Subiran kanssa. Maanantaina sitten alkoi opetus täällä ja ohjelmaa on yllin kyllin. Felisianikin palasi alkuviikosta kotiinsa Moshin seminaarista. Siellä oli nyt siis ensimmäinen seminaari. Osanottajia oli ollut vain 22, mutta Felisianin mukaan seminaari oli ollut harvinaisen hyvä.
Tällä kertaa tässä uutiskirjeessä saatte kuvauksen Päivin mielenkiintoisesta bussimatkastaMwanzasta Tazengwaan:
"Matka oli kova koettelemus. Ensinnäkin bussi tuli puoli tuntia myöhässä. Autoon noustiin hirveässä ryysiksessä, toinen toistaan tönien. Kun toiset yritti nousta autoon, toiset tuli sieltä pois. Annoin toisen laukun pantavaksi auton tavaraosaan (enkä suinkaan maksanut 500 shillinkiä, mitä ainoastaan minulta pyydettiin... olikohan ihoni värin kanssa jotain tekemistä??:), ja toisen laukun ja käsipussukan ja muovikassin kanssa yritin sitten sulloutua sisään muiden mukana. Auto oli jo aika täynnä, se tuli nimittäin Musomasta, ja sisällä oli hirveä kaaos, kun ihmiset yrittivät löytää paikkojaan. Osa tuli sisälle ilman lippua tai paikkalippua. Minulle oli myyty paikka D5, jota ei ollut olemassa koko autossa! Kun äkkäsin yhden tyhjän paikan muslimitytön vieressä, istuin siihen. No, tämä tyttö oli ostanut kaksi lippua, eli odotti jotain ystäväänsä viereensä. Ystävää ei kuulunut. Poliisikin ilmestyi autoon selvittämään hässäkkää, ja katsomaan, oliko ihmisillä asianmukaiset liput. Nyt oltiin jo kovasti myöhässä lähdöstä. Kysyin vieressäni istuvalta tytöltä, mitä hänen lipussaan luki. Hänellä ei ollut lähtöaikaa siinä ollenkaan! Ehdotin hänelle, että jäisi odottamaan seuraavaa bussia, kun ei sitä ystävääkään ollut saapunut, hän oli matkalla Taboraan. Hän tajusi itsekin, että se on hyvä ratkaisu, ja onnekseni poistui bussista, joten nyt minulla oli sitten oikeasti oma paikka. Viereeni istahti vanhempi mieshenkilö, joka oli aikansa inttänyt, että hänellä on edellisen rivin istumapaikka, mutta josta kukaan ei hievahtanutkaan minnekään... Niin hän sitten istui vieressäni Shinyangaan asti, jolloin hänen paikallaan istunut poistui autosta ja hän pääsi omalle paikalleen! Minun viereeni tuli sitten opettajamamma, joka oli menossa Taboraan. Shinyangassa vaihdettiin renkaita ja matkustajia, toiset lähti pois, toiset tuli, ja otettiin dieseliä. Silloin kaikki määrättiin poistumaan autosta, koska tankkauksen aikana voisi syttyä tulipalo! Takaisin bussiin. Minä istuin onneksi ikkunan vieressä juuri sillä kohtaa, mistä tavaraa lastattiin sisään ja ulos. Pidin tarkasti silmällä, ettei kukaan vienyt "vahingossa" minun laukkuani. Eihän siellä ollut paljon muuta kuin likaisia vaatteita, mutta oli siellä sentään mun hyvät lenkkarit ja muutakin mulle tärkeää! Loppumatkasta bussi rupesi pysähtelemään usein, otti matkustajia, ja jätti heitä milloin minkäkin majan kohdalla. Väliin oli yksi pyssymieskin kyydissä, mikä vartija lie ollut tai poliisi siviilivaatteissa. Koko matka kesti viisi pitkää tuntia. Onneksi tie oli hyvä, ja muutenkin tämän auton kuski oli OK, ei ajanut liian kovaa. Silti olin ikionnellinen, kun vihdoin saavuimme Nzegaan. Pääsin vaivoin laukkuineni ulos autosta, nimittäin uusia matkustajia alkoi jo lappamaan sisään, ja koko bussin etuosa oli niin täynnä kaupustelijoita ja matkustajia, että minun piti melkeinpä tyrkkiä ihmisiä, että pääsin väljemmille vesille. Sitten vielä piti saada laukku sieltä bussin uumenista. Löytyihän se, onneksi! Vielä taksi jostain. No siitä lähti joku tyyppi mulle taksia hakemaan. Olin valmiiksi varmistanut, mitä kannattaa maksaa Tazengwaan menosta. Välittäjälle piti antaa myös vähän liksaa. Voi, mikä ihana helpotuksen tunne, kun pääsin kotiin! Heti vaan pesulle ja uimaan. Oma koti kullan kallis! Miten täältä malttaa minnekään edes lähteä..."
Lopuksi: meillä oli hiukan vastoinkäymisiä, kun sähköpiikki nousi tuonne 350 voltin tienoille. Siinä paloi TV, DVD, kaiutinsarja ja CD soitin! Kumma, että lamput kestivät, hetken oli huoneessa todella kirkasta! Emme ole vielä kokeneet tälläistä. Syyksi osoittautui ulkona olevan pääsähköjakajan sisään mennyt vesi, joka oli ruostuttanut johdot pilalle.
Seuraavat seminaarit ovat toukokuun lopussa Kwimbassa, jonne menevät perheseminaaria pitämään Eljas Simon vaimonsa kanssa. Heti kesäkuun alussa on seminaari Mpingassa, jonne menee Amboseni Mwandembo. Kesäkuun alussa myös kaikki opettajamme tulevat tänne Tazengwaan, missä heille järjestetään yhteinen koulutustilaisuus.
Lupasimme mainita aiemmin miten Zanzibarin seminaari meni. Siitä Felisiani kertoi, että tällä kertaa ei ollut mitään häiriötä ulkoa päin ja seminaarilaisia oli ollut 38. Saarella satoi mutta seminaarissa oli Hengen sateet! Seurakunta kasvaa saarella, jossa muslimien osuus koko väestöstä on 96%.
Viikon sananpaikka: "Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä." (Miika 2:13)
Viikon rukousaiheet: Seminaarit Kwimbassa ja Mpingassa. Uusi lukukausi Tazengwassa. Päivi matkustaa Dariin ensi viikolla palaveriin.
Viikon kiitosaiheet: Varjelus matkoilla. Moshin onnistunut seminaari.
Viikon kuvat: Arushan kirkkovierailusta, ja tietenkin Noah Torontosta!
Lisää kuvia voit katsoa osoitteessa:
http://obspictures.blogspot.com/
Siunausta teille kaikille,
Sam ja Päivi Tuokkola
Box 107 Nzega, Tanzania+255 (0)754 535679pstuokkola@hotmail.com
Puskapappien keräystili: Lohjan Helluntailähetys ry. 400610-264717
Kanadassa: Paivi or Sam Tuokkola
CIBC, # 3692-73-16038
Uusimmat tilitiedot, Huhtikuu 2008
Newest Account Information. April 2008
2.4 H.A. 25 e
2.4 K.T. 30 e
4.4. T.K & L.K. 20 e
7.4. T-K.K. 15 e
10.4. T-M.V. 100 e
15.4. K.T. 25 e
17.4. T-K.K. 15 e
21.4. Kauhaj.RH.Y. 30 e
21.4. Somero LK. 527 e
22.4. J & P. A. 30 e
25.4. M-R.L. 50 e
28.4. R & M.A. 50 e
29.4. A.N. 20 e
Paljon emme ehtineet tuon ilouutisen kanssa paikallamme hykertelemään, kun jo seuraavana päivänä lensimme Kilimanjaron kentältä Etiopiaan. Erkki ja Leena Kivimäki olivat meitä vastassa Addiksen kentällä ja siitä alkoi sitten viikon kestävä hyperaktiivinen aika. Vierailimme lauantaina Jimman raamattukoululla ja sunnuntaina suomalaisille nostalgisessa pikkukaupungissa, Shebessä ja sen seurakunnassa. Sami saarnasi siellä ja tunnelma oli innostava. Palasimme Addikseen missä yhteistyökumppanimme David Ngige Nairobista oli pitämässä HIV-AIDS seminaaria. Oli yllätys tavata häntä siellä ja saimme sitten tilaisuuden kertoa puskapappien toiminnasta Tansaniassa ja yhteistyökuvistamme Davidin kanssa. Seuraavana päivänä matkasimme Debre Zeitiin ja tutustuimme siellä oleviin suomalaisten projekteihin. Tapasimme siellä sitkeät suomalaiset lähetit Anun ja Britan. Matka oli todella mielenkiintoinen ja Etiopia maana ja kulttuurina hyvin erilainen verrattuna muihin Itä-Afrikan maihin. Mieleen jäi erityisesti ihmisten lämpimät tervehdystavat, ystävällisyys, ja tietenkin hyvä etiopialainen kahvi!
Kun palasimme Arushaan pääsimme heti seuraavana päivänä mukaan Samsonin ja Subiran häihin. Samson on meille kuin oma poika. Hänellä ei enää ole vanhemmat elossa ja olemme olleet hänelle ikään kuin sijaisvanhemmat. Häät olivat eilen, lauantaina. Oli väriä, ääntä, iloa ja ihmettelyä. Morsian ja sulhanen olivat onnellisia ja kaikki vieraat tyytyväisiä hyvään ohjelmaan ja ruokaan.
