Muutama sana uusista haasteistamme:
Laitan tässä nyt asiaa sinne ystäville ja seurakunnille. Elokuussa ollessamme siellä Suomessa kokousvierailulla kerroimmekin jo uusista kuvioistamme. Laitan tässä kysymys-vastaus muodossa informaatiota, joka saattaa kiinostaa kaikkia ystäviämme.
1. Lopettavatko Tuokkolat Tansanian työnsä?
Eivät lopeta. Puskapappityö tosin laajentuu Etiopiaan ja muuallekin Itä Afrikkaan. Puskapappityö Tansaniassa on osoittautunut niin hyväksi ja hedelmälliseksi työksi, että sen on toivottu laajenevan muuallekkin Itä Afrikan alueelle. Tuokkolat muuttavat Etiopiaan, Addis Abebaan, josta käsin puskapappityö aloitetaan siellä. Tavoitteena on samoin kuin Tansaniassa saada paikallinen pääopettaja, joka aloittaa heti työn koordinoinnin. Etiopiassa raamatun opetus on paljon huonommalla mallilla kuin Tansniassa ja sinne tarvitaan kovasti ko. koulusmuotoa.
Tuokkoloiden osuus Tansanissa ei kuitenkaan pääty kokonaan.Tansaniassa Tuokkoloiden kouluttamat opettajat hoitavat puskapappiseminaarien toimintaa jo pääsääntöisesti itsenäisesti, mutta tarkoitus on, että Tuokkolat jatkavat Tansanian työn seurantaa siten, että he vierailevat vuosittain Tansaniassa kaksi kertaa: Maalis-huhtikuun aikana noin 4 viikon matka, ja lokakuussa samoin noin 4 viikon matka. Silloin tapaamme kaikki opettajamme ja osallistumme joihinkin seminaareihin ja raamattukoulun opetukseen. On kuitenkin hyvä ja terve kehitys, että paikalliset opettajamme ottavat vastuuta lisääntyvässä määrin, sillä tavoin tämän erinomaisen työn jatkuvuus taataan aikanaan Tuokkoloiden ja muidenkin lähettien lopullisesti irtaantuessa kuvioista.
2. Ovatko Tuokkolat lopettaneet työkauden?
Tämä työkausi on kuuden aktiivisen työvuoden jälkeen nyt loppunut ja olemme ns. kotimaan jaksolla ja sen aikana kierrämme kannattajaseurakunnat niin Kanadassa kuin Suomessakin. Uusi työkausi alkaa elokuussa heti seurakuntakierrosten jälkeen. Menemme ensin Etiopiaan aloittelemaan siellä, mutta jo lokakuussa toivomme voivamme vierailla Tansaniassa katsomassa Felisianin ja muiden opettajiemme työn edistymistä. Samalla opatamme siellä muutamia seminaareja ja kursseja raamattukoululla.
3. Tuokkoloitten matka Kanadaan
Matka on kuuden palveluvuoden jälkeen olevalle kotimaanjaksolle paluu. Matka on kotiinpaluumatka työkauden päätyttyä. Täällä pidämme puskapappitoimintaa yllä ja kerromme seurakunnissa työn hyvistä tuloksista ja koitamme saada lisäkannatusta toimintaamme varten niin Tansanian kuin Etiopian puskapappiseminaareita varten. Teen täällä radio- ja TV ohjelmia sekä esittelyvideon puskapappien työstä. Kierrämme kaikki kannattajaseurakunnat ja kerromme tilannekatsauksen, missä mennään. Osallistumme talvipäiville myös ja esittelemme toimintaamme kuluneen työkauden aikana. Alkuvuodesta Felisiani kiertää kaikki Tansanian seurakunnat , joissa semiaareja on pidetty ja kartottaa tilanteen, kuinka monta uutta seurakuntaa ja rukouspiiriä on perustettu oppilaittemme tahosta. Lisäksi hän selvittää lukumäärän miten monta uutta uskovaa on niissä seurakunnissa. Tämän raportin sitten liitän esitevideoon. Matkaamme vielä ennen kentälle paluuta Suomeen, jossa kierrämme kaikki kannattajaseurakunnat ja esittelemme ko. tilanteita.
4. Kannattajaseurakunnat
Uusia kannattajaseurakuntia ei ole tiedossa. Tällä hetkellä Suomesta ovat mukana Lohja, Oulu, Uusi Kaupunki, Somero, Teuva ja Haapavesi. Kanadassa Vancouver, Toronto, Sudbury ja South Porcupine. Jos entiset jatkavat, niinkuin toivomme, niin se on meille suuri ilo ja kunnia. Ainostaan yhteysseurakunta muuttuu siten, että Lohjan tilalle tulee Oulu. Oulu siis hoitaa asioita joita Lohja on tähän saakka hoitanut. Tämä on sekä Lohjan että Oulun yhteinen sopimus ja toivomus.
5. Puskapappityö ei siis lakkaa eikä vähene
Vaan, kiitos Herralle, se vain laajenee. Tämän työn arvostus on korkealla niin kansallisella taholla Tansaniassa, Keniassa, Etiopiassa, Ugandassa, kuin myös Suomessa ja Fidassa. Hedelmät ovat olleet hyvin rohkaisevia ja ne kannustavat jatkamaan ja laajentamaan uusille alueille, missä tarvetta on todella paljon.
Jos toivot saavasi lisää tietoa tulevaisuuden kuvioista niin ota rohkeasti yhteyttä sähköpostilla
pstuokkola@hotmail.com
Kunnioittaen
Sam ja Päivi Tuokkola
Marraskuun tilitykset Puskapapeille:
03.11. H.A. 25.00 E
03.11. J.tai P.A. 30.00 E
03.11. R.tai M.A. 50.00 E
05.11. KJ.RUK. 30.00 E
13.11. M.R. 1690.00 E
14.11 S.A. 25.00 E
17.11. L.R. 30.00 E
17.11. T.K. 15.00 E
17.11. A tai V.A. 20.00 E
17.11. K.T. 30.00 E
17.11. V.K. 15.00 E
21.11. T-M.V. 80.00 E
22.11. S.T. 15.00 E
25.11. J.tai P. A. 30.00 E
26.11. R.tai M.A. 50.00 E
__________________________________________________
11.12.2008 Torontossa
Kaikki Hyvät Ystävämme,
Rauhantervehdys täältä vilpoisesta Torontosta,
Matka meni todella hyvin, mutta kyllä se oli pitkä. Viimeinen lento oli lähes noin 12,000 km ja neljätoista tuntia! Sään suhteen koimme taas heti Toronton kentällä sääkulttuurishokin...näes eihän meillä ole ollut vuosiin niin kunnollisia talvikamppeita, joilla tarkenisi. Kylmä viima täällä puhaltelee Suurilta järviltä ja se menee läpi ohuiden kesävaatteiden luihin ja ytimiin saakka, mutta onneksi sisällä autoissa ja tuvissa on lämmintä. Kun lähdimme Darista, oli paitamme lentokentällä kirjaimellisesti läpimärkä siitä armottomasta helteestä, joka siellä oli. Kumpi on sitten parempi, mene ja tiedä!
Mutta suuri riemu oli meille jälleen nähdä pikku Noah, joka mielestämme on jo jättiläinen ikäisekseen. Noah otti meidät vastaan kuin vanhat ystävät. Iloa ja riemua riitti. No olihan se riemu myös tavata Walle ja Sonja, mutta jotenkin tuo pikku mussukka on vienyt meiltä sydämet. Olemme kiitollisia Jumalalle, että meillä on tämä mahdollisuus olla nyt joulun aika koko perheenä yhdessä ja viettää oikein kunnon perhejuhlaa. Me kaikki matkaamme vielä ennen joulua Vancouveriin Villen ja Minnan luo, jossa sitten...toivottavasti joulupukkikin tulee vierailemaan.
Tässä vain nyt eka tuntemuksia täältä suurkaupungista. Unet ovat vielä väärässä rytmissä ja tässä neljän jälkeen jo naputtelen näitä rivejä kun uni pakeni silmistä. (Tansaniassa on kello samaan aikaan jo 11 aamupäivällä). Kirjoitan vielä tuossa ennen jouluaattoa tervehdyksen kaikille ystävälistalaisille.Kiitos teille esirukouksistanne matkojemme suhteen. Koimme monessa käänteessä taas miten ne kantavat ja auttavat.
Nyt 11.12.2008 vietämme vielä suurta juhlaa, nimittäin tänään on ikinuorekkaan biibi Päivin synttärit!
Rakkain terveisin,
Sam ja Päivi Tuokkola
Toronto, Kanada
Oulun ystävämme ovat juuri tällä hetkellä Nairobissa ja kohta matkalla kotiin Suomeen. Pastori Markku Tossavainen ja Jorma Autio olivat meille todella piristäviä vieraita. Tazengwan Graduation juhla oli tähän mennessä juhlista suurin ja...pisin (6 tuntia ruokailun ja kuvien oton kanssa). Meillä oli suuri ilo, että kunniavieras tuli kotiseurakunnastamme Oulusta. Markku rohkaisi puheellaan valmistuvia oppilaita ja antoi heille rautaiset eväät työtä varten. Ohjelma juhlassa oli monipuolinen ja lopussa koko juhlaväki vielä saatteli meitä matkalle Kanadaan ja sitä kautta sitten aikanaan Etiopiaan. Kyyneleet tulivat väkisinkin silmiin kaikkia rakkaita halatessa ja myös heidän rakkauden lahjojaan vastaanottaessa. Kolme vuotta täällä on sitonut meidän ja henkilökunnan ja oppilaiden välille sellaiset ystävyyden siteet, joiden irroittaminen tekee kipeää. Meillä on kuitenkin lohtuna se, että voimme vierailla täällä jatkossa pari kertaa vuodessa opettamassa ja pitämässä kokouksia sekä tervehtimässä puskapappien opettajia vuosikokouksessa.
Markun ja Jorman kanssa vierailimme yhden, jo vuonna 2002 valmistuneen puskapapin, luona. Viime sunnuntaina ajoimme Kwimbaan, jossa oli järjestetty kokous. Markku saarnasi siellä Isä Meidän-rukouksesta. Vastaanotto oli innostava ja sanoma siunasi, ei ainoastaan paikallisia kuulijoita, vaan myös meitä muitakin. Pastori Daniel Solasi aloitti työn tuolla alueella heti OBS seminaarien jälkeen ja nyt hänellä on siellä jo reilut satakunta jäsentä lapset mukaanlukien ja suunnitelmissa on avata kolme uutta rukouspiiriä lähialueella. Niin työ menee eteenpäin ja puskapapit panevat oppejaan täytäntöön. 
Teimme Oulun poikien kanssa pikavisiitin Serengetille. Yö teltassa jäi varmaan heidän mieliinsä. Iltaa istuimme siellä tropiikin tähtitaivaan alla hyeenan ja seeprojen äännellessä taustalla. Leijonalauma liikkui siinä noin 300 metrin päässä, mutta eivät tulleet leiriin tervehtimään Oululaisia. Aamulla varhain kumea karjunta lienee kuitenkin jonkinlainen tervehdys vieraille. Kun aamulla olimme pakanneet leirin ja ajoimme tuon 300 metriä, niin kohtasimme koko lauman, yhteensä 12 leijonaa! Upeassa, nousevan auringon valossa saimme kuvia joita kelpaa näytellä.
Veimme vieraamme Kenian rajalle, josta Jouko ja Lahja Koski tulivat heidän hakemaan Koruun. Siellä oli perjantaina vastaava Graduation juhla, jossa vieraamme olivat myös juhlan kunniavieraita. Nyt olemme täällä laatikoiden keskellä ja viimeinen viikko täällä alkaa kiireisen pakkaamisen merkeissä. Muistakaa rukouksin. Samoin muistaa myös rukouksin Felisiania ja Mwandemboa, jotka aloittavat suuren perheseminaarin Pwapwassa huomenna maanataina.
Ennen varsinaisen kokoussarjan alkua paikalle matkusti opettajamme Paolo Kuzenza ja hän koulutti siellä 50 sielunhoitajaa. Me saavuimme paikalle keskiviikkona, illan tilaisuuden ollessa ensimmäinen. Mukana oli edustava kuoro Musomasta ja suosittu laulaja-evankelista Emmanuel Kimbila. Kun tapasin Emmanuelin ensi kertaa, niin minulle tuli välittömästi mielikuva entisestä, Suomessa hyvin arvostetusta saarnaajasta, Eino Ahosesta. Emmanuelin olemus, kasvojen piirteen, jopa kimeähkö ääni toivat voimakkaasti mieleeni Einon persoonan. Niinpä ehdotin, että eikö hän voisi ottaa taiteilijanimekseen Einon. Se sopi. Siis Einon kanssa aloimmekokoukset, minä saarnasin sanaa ja Eino lauloi ja tanssi samaa evankeliumia. 
Paikkakunta ei ollut suuren suuri, mutta olimme aivan ihmeissämme, miten voimakas sanan nälkä siellä oli. Kansaa tuli runsaasti mukaan ja vastaanotto sanalle oli erittäin myönteinen. Paikalle tuli myös suoraan Israelista kuvausmatkalta Samson Steven. Hän taltio tilaisuuksia videolle ja sitä voimme sitten käyttää myöhemmin myös rohkaisuna ja opetusmateriaalina.
Sielunhoitajat oli siis koulutettu ja joka ilta uskoontulleet pääsivät heti henkilökohtaiseen kosketukseen jonkun kanssa joka lupasi viedä heidät mahdollisimman pian lähimpään evankeeliseen kirkkoon. Kaikki uskoontulleet kirjattiin ja heihin luvattiin pitää yhteyttä. Yhteensä heitä oli 146. Oli hyvin rohkaisevaa kun saarnasin vielä sunnuntaiaamuna paikallisessa helluntaikirkossa. Siellä oli nyt mukana viikon aikana uskoontulleiden joukko, noin 35 ihmistä ja he tahtoivat liittyä seurakuntaan. Sama tapahtui muissakin alueen kirkoissa. Vielä pyysin, että haluamme kuukauden päästä kuulla miten uudet seurakuntalaiset ovat pärjänneet. 
Eilen alkoi puskapappiseminaari Mperassa. Siellä on mukana opettamassa Paolo ja Veridiana. Vaikka Mpera on lähellä, en nyt mene sinne, sillä ylihuomenna tänne tulee Oulun pastori Markku Tossavainen ja ystävämme Jorma Autio. Lauantaina on suuret juhlat jossa Markku ja Jorma ovat kunniavieraita.
A choir from Musoma came up to help us and they were singing and giving short testimonies. Their impact was very good for the evening services. Mr. Emmanuel Kimbila from our TPBC college came with me. He is a famous singer and powerful prayer. His participation for the crusade was essential since the Tanzanians love him very much! Also on Thursday our team got a video shooter, Mr. Samson Steven who wanted to do the video DVD of this crusade. This material will be used by OBS also to train the evagelists to do the open air meetings and crusades.
Although the city was not very big, the people there were so hungry that every night there were some 500-700 people. Basically, about half of the population of that down. And every night many of them received Jesus as their personal Saviour. The number the counselors wrote down was 146 new converts. That was really encouraging and we decited to continue doing the crusades on those areas next year. On Friday the TPBC students and teachers and all the staff of the college were fasting and praying the whole day for the crusade and we really saw how the prayers work. Especially, on that day many accepted Jesus and the evil spirits were casted out. 
On Sunday I was preaching at the local Pentecostal Church and we were very happy to see about 35 new converts to come to that church. The counselors were taking care of them and gave them short introduction of the church and its membership.
Palattuamme tänne kotiin meillä alkoi heti seuraavalla viikolla puskapappien opettajien koulutuspäivät, jonne myös osallistuivat Markku ja Hanna Väyrynen yhdessä CHE tiiminsä kanssa, sekä Vesa ja Anita Villikka Modern Children Ministry (Mwanza) tiiminsä kanssa. Nairobista meille oli tullut luennoitsija David Ngige, joka on Fidan East-Africa HIV-AIDS coordinaattori. Vielä saimme Tarimesta mukaan Janes Lumumban perheen, jossa isä ja poika Bonifast ovat molemmat HIV-positiivisia. He kertoivat avoimesti sairaudestaan ja sen kanssa elämisestä. Nämä olivat todella mielenkiintoiset ja silmiä avaavat koulutuspäivät. Oli mukava myös saada kaikki opettajamme kokoon ja jutella heidän kanssaan kuluneen vuoden kokemuksista ja suunnitella jälleen uudelle vuodelle seminaareja.
Päivi jatkaa opettamista täällä vielä kaksi viikkoa ja minä menen alkavalla viikolla pitämään crusade kokouksia Bundaan yhdessä laulaja Mr.Emmanuel Kimbilan kanssa. Muistakaa rukouksin niin Päivin opettamista kuin minun kokouksia. Vauhti on ollut hiukan kiireinen viime viikkojen aikana ja tarvimme extra voimaa ja voitelua näissä tilanteissa. Mutta sitten reilun viikon päästä on ohjelmassa vieraiden vastaanotto, nimittäin Markku Tossavainen, Oulun pastori ja Jorma Autio, ystävämme myös Oulusta tulevat tänne juhlavieraiksi graduation juhlaan. Meille se on aina ilo kun saamme ystäviä vieraaksemme. Juhlat täällä raamattukoululla ovat 15.11. ja silloin noin 45 oppilasta valmistuu eri ohjelmista.
Siunausta teille kaikille
Poika alotti pienen kertomuksensa tervehtimällä meitä leväesti hymyillen ja sanoen: “ Jeesus olkoon ylistetty!” Siihen kaikki vastaamme paikallisen tavan mukaan “Aamen”. Mutta tällä kertaa tuo tervehdys tuntui minusta kuin sanojan ja sanonnan välillä olisi ollut suuri ristiriita. Voimme hyvin sanoa, että edessämme seisoi vakavasti sairas henkilö ja silti hän tervehti meitä noilla ihmeellisillä, tilanteeseen jotenkin huonosti istuvilla sanoilla? Vai oliko ne sittenkään niin huonosti valittuja sanoja vai aivan oikeita, juuri kohdalleen sopivia? 
Bonifast kertoo meille lyhyesti asuneensa viruksen kanssa koko elämänsä. Siitä häntä on pilkattu ja halveksittu. Se on ollut hänelle usein hyvin raskasta. Välillä sairaus on vienyt kunnon todella alas ja epävarmuus tulevaisuudesta on huolestuttanut. Mutta sitten hän jatkaa, että kaiken keskellä Jumala on aina ollut ja on tilanteen tasalla. Tottakai hän haluaisi olla terve ja normaali lapsi niinkuin kaikki muutkin, mutta ei hän voi sairaudelleen mitään, se tuli hänelle jo äidin maidossa tai synnytksessä. Sen mitä hän kuitenkin voi tehdä on, että hän kertoo avoimesti siitä, mitä tämä sairaus on tuonut hänelle tullessaan ja miten hän voi sen kanssa elää. Vaikka kyse on vakasta ongelmasta hänestä silti loistaa luottamus ja positiivisuus. Osaltaan asiaan varmaan vaikuttaa hänen oman isänsä sama kohtalo. Isän kanssa on turvallista jakaa huolet ja murheet ja toisaalta ilot ja valoisat hetket. Isän luja luottamus Jumalaan ja usko Jumalan huolenpitoon vaikkuttaa selvästi myös pikku Bonin elämään. Myös äidin, joka on terve, suhtautuminen ja rakastava asenne heihin on uskomattoman rohkaisevaa. Tuossa ilmapiirissä on lopulta kuitenkin jotain sellaista, jota meillä kaikilla soisi olevan. Uskoa, luottamusta ja rakkautta toinen toistaan ja Jumalaa kohtaan.
Vuosi sitten masentunut mies
Onnellinen perhe...isä näkee taas!
Tervehdys Felisianilta. Hänen rakennushommansa hoituu pikkuhiljaa eteenpäin. Vielä tarvitaan boosteria, mutta intoa ja halua miehellä on. Tapaan hänet ensi viikolla kun hän tulee tänne länsimaahan kahden seminaarin pitoon. Matkusta ensi viikolla Babatiin, jossa on ensimmäinen seminaari.
Viime viikolla vieraimme yhdessä Päivin ja Suomesta tulleen harjoittelijatytön, Sara Alatalon, kanssa Songambelen seminaarissa. Tällä kertaa seminaarin käyntiin lähtö oli hankalaa, kun pastorit myöhästelivät niin, että seminaari saatiin alkuun reilun vuorokauden jälkeen sovitusta ajasta. Sanonta TIA, This Is Africa, pitää vielä paikkansa. No Eljas Simon ja Veridian Kuilaza, jotka jatkoivat seminaarin loppuun, sanoivat sitten kaiken lopulta menneen hyvin. Tuolla alueella Sukumamaassa on ollut monenlaisia hankaluuksia, mutta tällä kertaa onneksi riisisato on ollut hyvä ja ihmisillä ei ole suurta nälänhätää. Palataessamme seminaarista Sarakin sai kokea hiukan Afrikan liikennekulttuuria, kun yhtäkkiä kumpareen takana edessämme on tien täydeltä autoja, kaksi isoa rekkaa tulee vastaan täyttäen koko ajoradan. Tällä kertaa tilanne ei ollut katastrofaalinen, koska meillä oli hyvästi tilaa vaistää penkalle. Sanoinkin jo esittelyssä Saralle, että emme me täällä pelkää käärmeitä, skorpioneja ja leijonia, vaan liikennettä!
Entinen kenttäsihteeri (Päivi ) hymyili vapautuneesti, kun uusi (Danny)valittiin jatkamaan tehtäviä.
Laitan muutamia kuvia taas kotisivuillemme ja kertomuksen Sylvistä (suomeksi). Lisäksi laitan pienen jutun sinne Championista, onnellisesta miehestä. Käykää siellä katsomassa. Siunausta ja kiitos jälleen kaikesta tuestanne puskapappien hyväksi. 
Kaiken kaikkiaan seurakuntakierros oli piristävä. Mielestämme kaikissa seurakunnissa, joissa vierailimme, oli uuden sykkeen tuntua!
